ISO KIRJA

9 BILLIN TARINA Hän oli selvä. Oli kulunut vuosia siitä, kun hän minun muis- taakseni oli tullut selvänä New Yorkiin. Olin hämmästynyt. Huhujen mukaan hänet oli pantu laitokseen mielenvikaisena alkoholistina. Ihmettelin, miten hän oli välttänyt laitoksen. Me tietenkin söisimme yhdessä päivällistä ja sitten minä voisin juo­ da avoimesti hänen kanssaan. Piittaamatta hänen terveydestään halusin vain tavoittaa entisen tunnelman. Eräällä ryyppyret­ kellä me olimme kerran jopa vuokrannet lentokoneen! Hänen saapumisensa tuntui keitaalta keskellä lohdutonta autiomaata. Niin juuri – keitaalta! Sellaisia juopot ovat. Ovi avautui ja siinä hän seisoi, hyväkuntoisena ja säteile­ vänä. Hänen silmänsä kiinnittivät huomiotani. Hän eli jotenkin erilainen kuin ennen, mutta en osannut selittää miten. Mitä oli tapahtunut? Istuuduimme. Ojensin hänelle lasin. Hän kieltäy­ tyi. Olin pettynyt ja utelias ja ihmettelin mikä häneen oikein oli mennyt? Hän ei ollut oma itsensä. ”Sano nyt, mitä tämä on olevinaan?” minä kysyin. Hän katsoi minua silmiin. Hän hymyili ja sanoi vain: ”Olen löytänyt uskonnon.” Olin kuin puulla päähän lyöty. Sitä se siis oli – viime kesänä hän oli juoppo ja hullu, ja nyt, niin arvelin, oli uskonto sekoitta­ nut hänen päänsä. Nuo tähtisilmät olin nähnyt ennenkin. Siihen kelkkaan hän siis oli hypännyt. Saihan tuo saarnata. Minun ginini kestäisi kauemmin kuin hänen esitelmöintinsä. Mutta hän ei saarnannut. Hän kertoi asiallisesti, että hänen oikeudenkäyntiinsä oli ilmaantunut kaksi miestä, jotka olivat pyytäneet lykkäämään hänen tuomiotaan. He olivat kertoneet, että heillä oli yksinkertainen uskonnollinen ajatus ja käytän­ nöllinen toimintaohjelma. Siitä oli kaksi kuukautta ja tulos oli nähtävissä. Se tehosi. Hän oli tullut kertomaan tästä kokemuksesta minulle mikäli minua kiinnosti kuunnella. Olin järkyttynyt mutta myös kiin-