ISO KIRJA

83  Meitä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika. Työ on meidän vastuullamme. Ketään ei auta katuvainen mutina, että olemme pahoillamme. Meidän on koottava perhe keskusteluun, jossa erittelemme kiertelemättä mennyttä niin kuin me sen nyt näem- me. On varottava arvostelemasta muita. Perheen muut jäsenet ovat saattaneet käyttäytyä vaikka kuinka rumasti, mutta on syytä epäillä, että me olemme itse ainakin osittain olleet siihen syypäitä. Teemme kotona suursiivouksen ja pyydämme joka aamu mietiskellessämme, että Luojamme opastaisi meitä kohti kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta.  Hengellinen elämä ei ole teoriaa. Sitä pitää elää. Ellei perhe ilmaise halua elää hengellisten periaatteiden mukaan, meidän ei pidä painostaa heitä. Heille ei pidä jankuttaa hengellisistä asioista. He muuttuvat aikanaan. Käytöksemme vakuuttaa pa- remmin kuin sanamme. Kuka tahansa tulee epäileväiseksi, kun katselee juopottelua kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.  Voi olla, että joitakin tekemiämme vääryyksiä ei voi hyvittää koskaan kokonaan. Emme anna niiden painaa itseämme, jos voimme sanoa itsellemme rehellisesti, että hyvittäisimme, jos voisimme. Joitakin ihmisiä emme pääse tapaamaan – niinpä kirjoitamme rehellisen kirjeen. Ja joskus on olemassa painavia syitä lykätä hyvitystä. Mutta emme viivyttele, jos siihen ei ole syytä. Meidän pitäisi olla järkeviä ja tahdikkaita, hienotunteisia ja nöyriä, vajoamatta matelevaisuuteen. Me olemme Jumalan kansaa, seisomme omilla jaloillamme emmekä rupea ryömi- mään kenenkään edessä. Jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea. Me emme murehdi menneitä TOIMINTAAN