ISO KIRJA

82 ISO KIRJA kuitenkin parempi, ettemme turhan päiten mainitse sellaisten ihmisten nimiä, joihin vaimo voi purkaa mustasukkaisuuttaan.  Saattaa olla olemassa tapauksia, jolloin vaaditaan täydellistä suorapuheisuutta. Ulkopuolinen ei voi koskaan arvioida ihmis- ten välisiä läheisiä suhteita. Tai sitten molemmat päättävät, että on järkevintä ja huomaavaisinta antaa menneiden olla menneitä. Itse kukin voi rukoilla ja ajatella aina ennen muuta toisen on- nea. Pitää aina muistaa, että kyseessä on inhimillisistä tunteista kauhein – mustasukkaisuus. Hyvä sotapäällikkö arvioi usein, että taisteluun kannattaa käydä sivusta eikä suinpäin edestä.  Vaikka meillä ei olisi tällaista ongelmaa, meillä on silti paljon tehtävää kotona. Silloin tällöin kuulee alkoholistin sanovan, ettei hänen tarvitse tehdä muuta kuin pysyä erossa viinasta. Selvää on että hänen pitää pysyä erossa viinasta, sillä mitään kotia ei kohta ole, jos hän jatkaa ryyppäämistään. Mutta ei se riitä hyvitykseksi vaimolle tai vanhemmille, joita alkoholisti on kohdellut sikamaisesti vuosikaudet. On käsittämätöntä, miten alkoholistien äidit ja vaimot ovat kestäneet. Ilman tätä kärsivällisyyttä monilla meistä ei olisi kotia, moni olisi ehkä jo kuollut.  Alkoholisti on kuin pyörremyrsky, joka riehuu muiden ih- misten elämässä. Ihmiset pettyvät. Läheiset suhteet katkeavat. Kiintymys kuolee. Itsekkäät tapamme, jotka eivät ota muita huomioon, ovat saattaneet kotimme sekasortoon. Se joka sanoo, että riittää, kun ei juo, ei käytä järkeään. Hän on kuin mies, joka nousee kellarista hirmumyrskyn jälkeen, näkee kotinsa raunioina ja sanoo vaimolleen: ”Kaikki on hyvin, ei hätää. Hyvä, että myrsky laantui.”