ISO KIRJA

81 niiden tulevan ilmi. Epäilemme, että alkoholistit eivät tässä suhteessa ole sen huonompia kuin muutkaan ihmiset. Mutta juominen vaikeuttaa avioelämää. Elettyään vuosia alkoholis- tin kanssa vaimo väsyy, hän käy vihaiseksi ja umpimieliseksi. Onko se ihme? Aviomies alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja sääliä itseään. Hän katselee ympärilleen yökerhoissa tai muissa vastaavissa paikoissa mielessä muutakin kuin viina. Kenties hä- nellä on salainen ja jännittävä suhde sellaisen tytön kanssa ”joka ymmärtää”. Rehellisyyden nimessä on tunnustettava, että tyttö saattaa hyvinkin ymmärtää, mutta mitä tällaisessa tapauksessa tulee tehdä? Mies tuntee aina välillä syvää katumusta, etenkin jos hän on naimisissa uskollisen ja urhean naisen kanssa, joka on sananmukaisesti käynyt läpi helvetin hänen takiaan.  Oli tilanne mikä tahansa, jotakin sille yleensä on tehtävä. Jos olemme varmoja siitä, että vaimo ei tiedä, pitääkö hänelle kertoa? Me olemme sitä mieltä, että ei aina. Jos hänellä on ylei- nen käsitys siitä, että me olemme hurjastelleet, miksi piinata häntä yksityiskohdilla? Meidän täytyy ilman muuta myöntää tehneemme väärin. Kukaties hän tahtoo tietää tarkkaan mitä ja missä. Hän tahtoo tietää kenen kanssa. Katsomme oikeudek- semme olla sotkematta toista ihmistä asiaan. Olemme pahoil- lamme siitä mitä olemme tehneet, eikä se toistu, jos Jumala suo. Sen enempää emme voi tehdä, meillä ei ole oikeutta mennä sen pitemmälle. Tosin voi olla olemassa perusteltuja poikkeuksia. Emmekä me tahdo tehdä mitään sääntöjä. Useimmiten edellä mainittu menettelytapa on kuitenkin paras. Emme halua olla yksipuolisia. Tämän menettelyn pitäisi olla yhtä hyvä vaimolle kuin miehelle. Jos me voimme unohtaa, voi vaimokin. On TOIMINTAAN