ISO KIRJA

77 ennakkoluuloja. Juuri nyt yritämme saada elämämme järjes- tykseen. Mutta se ei ole itsetarkoitus. Todellinen tarkoitus on palvella Jumalaa ja ympärillämme olevia ihmisiä mahdollisim- man hyvin. On harvoin viisasta mennä sanomaan ihmiselle, joka kärsii häntä kohtaan tekemästämme vääryydestä, että olemme tulleet uskoon. Nyrkkeilykehässä tätä sanotaan leuka edellä hyökkäämiseksi. Miksi asettuisimme vaaraan, että mei- dät leimataan kiihkoilijoiksi tai uskonnollisesti hurahtaneiksi? Meiltä saattaa mennä mahdollisuus välittää hyvä sanoma. Sen sijaan ihmiseen tekee varmasti vaikutuksen vilpitön halu kor- jata tehty vääryys. Häntä kiinnostaa enemmän hyvän tahdon osoitus kuin puheet hengellisistä oivalluksista.  Emme käytä ihmisten ennakkoluuloja tekosyynä karttaa Jumalasta puhumista. Kun tarvitaan, me kyllä kerromme va- kaumuksestamme hienotunteisesti ja järkevästi. Mutta miten lähestyä ihmistä, jota olemme vihanneet? Hän on kenties tehnyt meille enemmän vääryyttä kuin me hänelle, ja vaikka asenteemme on lieventynyt, me emme ehkä silti kovin mielel- lämme myönnä virheitämme. Siitä huolimatta puremme vain hammasta ja lähestymme ihmistä, josta emme pidä. On vaike- ampaa mennä vihamiehen kuin ystävän luo, mutta tästä retkestä on enemmän hyötyä. Menemme hänen luokseen auttavaisella ja anteeksiantavalla mielellä, tunnustamme aikaisemman kau- namme ja ilmaisemme katumuksemme.  Missään tapauksessa emme rupea arvostelemaan tätä ihmistä tai väittelemään hänen kanssaan. Me vain kerromme hänelle, että emme ikinä voi lopettaa juomista, ellemme tee kaikkeamme menneitten oikaisemiseksi. Olemme tulleet lakaisemaan oman puolemme kadusta, sillä olemme käsittäneet, että emme pysty TOIMINTAAN