ISO KIRJA

73 he sortuivat. Me epäilemme syyksi sitä, että heidän suursiivo- uksensa ei ollut perinpohjainen. He tekivät kyllä inventaarion, mutta jättivät pois laskuista muutamat varaston ikävimmät tavarat. He kuvittelivat voittaneensa itsekkyyden ja pelon, he kuvittelivat nöyrtyneensä. Mutta he eivät olleet oppineet nöy- ryyden, pelottomuuden ja rehellisyyden läksyä kunnolla, sillä tavalla kuin se meidän mielestämme on tarpeen, ennen kuin he olivat kertoneet elämänsä tarinan kokonaisuudessaan jollekin toiselle ihmiselle.  Alkoholisti elää kaksoiselämää vielä enemmän kuin muut ihmiset. Hän on melkoinen näyttelijä. Maailmalle hän näyttää roolihenkilön. Hän haluaa antaa tietynlaisen kuvan itsestään. Hän tahtoo säilyttää jonkinmoisen maineen, mutta sydämessään hän tietää, ettei hän ansaitse sitä.  Ryyppyretket syventävät eroa todellisen ja roolihenkilön välillä. Kun alkoholisti palaa järkiinsä, häntä inhottavat tietyt tapahtumat, jotka hän muistaa vain hämärästi. Nämä muistot ovat hänelle painajainen. Hän vapisee ajatellessaan, että joku on nähnyt kaiken. Hän työntää nämä muistot syvälle sisimpäänsä ja pitää ne siellä niin kauan kuin voi. Hän toivoo, etteivät ne koskaan joudu päivänvaloon. Hän elää jatkuvassa pelossa ja jännityksessä – ja kaipaa viinaa rauhoittuakseen.  Psykologit ovat taipuvaisia yhtymään tähän käsitykseen. Me olemme maksaneet suuria summia heidän tutkimuksistaan. Kui- tenkin tunnemme vain harvoja tapauksia, jolloin joku meistä on antanut näille ihmisille reilun mahdollisuuden auttaa. Harvoin kerroimme heille koko totuuden tai noudatimme heidän neu- vojaan. Emme tahtoneet olla rehellisiä näille myötätuntoisille ihmisille emmekä kenellekään muullekaan. Eli ihme että lää- käreillä on huono käsitys alkoholisteista ja heidän paranemis- mahdollisuuksistaan!  Jos tahdomme elää tässä maailmassa pitkään ja onnellisi- TOIMINTAAN