ISO KIRJA

7 BILLIN TARINA Siitä lähtien minä sekä join viinaa että söin rauhoittavia lääk­ keitä. Tämä yhdistelmä vei viimeisetkin rahani. Ihmiset olivat huolissaan mielenterveydestäni. Niin olin minäkin. Juodessani saatoin syödä vain vähän tai en ollenkaan ja olin kaksikym­ mentä kiloa alipainoinen. Lankoni on lääkäri, hänen ja äitini avulla pääsin potilaaksi maankuuluun sairaalaan, jossa kuntoutetaan alkoholisteja hen­ kisesti ja ruumiillisesti. Niin sanotun belladonnahoidon aikana aivoni kirkastuivat. Vesihoito ja kevyt ruumiinharjoitus aut­ toivat paljon. Mikä parasta, tapasin ystävällisen lääkärin, joka selitti minulle, että vaikka toden totta olin ollut sekä itsekäs että hölmö, olin myös ollut vakavasti sairas sekä ruumiillisesti että henkisesti. Minua helpotti hiukan tieto, että alkoholistin tahdonvoima heikkenee hämmästyttävästi, kun on kysymys viinasta vaikka se muuten saattaa olla hyvinkin vahva. Se selitti uskomattoman käytökseni, kun kuitenkin olin epätoivoisesti halunnut lopettaa. Nyt ymmärsin itseäni ja lähdin sairaalasta täynnä toivoa. Kol­ me tai neljä kuukautta kaikki meni hyvin. Kävin säännöllisesti kaupungissa ja ansaitsin vähän rahaakin. Tässä oli varmasti vastaus – itsensä tunteminen. Mutta ei. Tuli se pelottava päivä, jolloin minä taas ryyppäsin. Henkinen ja ruumiillinen kuntoni romahti. Vähän ajan kuluttua palasin sairaalaan. Nyt on tullut loppu, esirippu alas, ajattelin minä. Väsyneelle ja epätoivoiselle vaimolleni ilmoitettiin, että loppu oli odotettavissa – sydämeni pettäisi juoppohulluuskoh­ tauksen aikana tai menettäisin järkeni, ehkä jo vuoden sisään. Hän saisi luovuttaa minut haudankaivajalle tai mielisairaalaan. Minulle ei tarvinnut kertoa. Minä tiesin, ja mikäs siinä. Se oli kova isku ylpeydelleni. Minut, joka olin pitänyt itseäni ja