ISO KIRJA

69 sen kannalta välttämätön tarve. Sitten on niitä, jotka vaativat yhä lisää seksiä, jotka kieltävät avioliiton merkityksen, jotka arvele- vat, että suurin osa ihmiskunnan vaikeuksista voidaan palauttaa seksuaalisiin lähtökohtiin. He ovat sitä mieltä, että seksiä ei ole tarpeeksi tai että se ei ole oikeanlaista. He näkevät seksiä kaik- kialla. Toinen koulukunta ei antaisi ihmisen käyttää ruoassaan mitään mausteita ja toinen panisi meidät kaikki pippurikuurille. Me tahdomme pysyttäytyä tämän riidan ulkopuolella. Emme rupea tuomareiksi kenenkään sukupuolisen käyttäytymisen suh- teen. Meillä kaikilla on seksuaalisia ongelmia. Olisimme tuskin ihmisiä, jos meillä ei niitä olisi. Mitä siis voimme niille tehdä?  Tarkastelimme käyttäytymistämme menneiden vuosien aikana. Milloin olimme olleet itsekkäitä, epärehellisiä tai emme olleet ottaneet muita huomioon? Keitä olimme loukanneet? Olimmeko syyttä herättäneet mustasukkaisuutta, epäluuloja, katkeruutta? Mitä olimme tehneet väärin, miten meidän olisi pitänyt me- netellä? Kirjoitimme tämän kaiken paperille ja tarkastelimme kirjoittamaamme.  Näin yritimme luoda järkevän ja terveen ihanteen tulevalle sukupuolielämällemme. Alistimme jokaisen suhteen kokeeseen: oliko se itsekäs vai ei? Pyysimme Jumalaa muovaamaan ihantei- tamme ja auttamaan meitä elämään sen mukaan. Pidimme aina mielessä, että seksuaalisuutemme on Jumalan lahja ja sen tähden hyvä, ettei tätä lahjaa sovi käyttää kevyesti eikä itsekkäästi, mutta ei myöskään halveksia tai inhota.  Millaiseksi ihanteemme muodostuukin, meillä pitää olla halua kasvaa sen veroiseksi. Meidän on oltava valmiita hyvit- tämään pahat tekomme sillä ehdolla, ettemme silloin tule teh- neeksi lisää pahaa. Toisin sanoen käsittelemme sukupuolisuutta niin kuin mitä tahansa muutakin ongelmaa. Mietiskellessämme kysymme Jumalalta, mitä meidän tulee tehdä kussakin asiassa. Oikea vastaus löytyy aikanaan, jos tahdomme sen löytää.  Vain Jumala voi arvioida sukupuolielämäämme. On usein MISTÄ ON KYSYMYS