ISO KIRJA

67 MISTÄ ON KYSYMYS Vaikka meitä eivät miellyttäneet heidän oireensa, eikä se miten he vaikuttivat elämäämme, käsitimme että he olivat sairaita niin kuin me. Pyysimme Jumalalta apua osoittaaksemme heitä kohtaan samaa kärsivällisyyttä, sääliä ja pitkämielisyyttä, jota osoitimme ilomielin sairaalle ystävälle. Kun joku loukkasi meitä, sanoim- me itsellemme: ”Tämä mies on sairas. Miten voin auttaa häntä? Jumala ä1ä anna minun suuttua. Tapahtukoon sinun tahtosi.”  Me vältämme väittelyä emmekä maksa ihmisille samalla mitalla. Emme kohtelisi sairaitakaan sillä tavoin. Silloinhan menettäisimme kaikki mahdollisuutemme olla avuksi. Emme voi auttaa kaikkia, mutta Jumala voi kuitenkin osoittaa meille, kuinka voimme suhtautua jokaiseen ihmiseen ystävällisesti ja kärsivällisesti.  Palasimme taas luetteloomme. Heitimme mielestämme vääryy- det, joita muut olivat meille tehneet, ja rupesimme päättäväisesti etsimään omia virheitämme. Milloin olimme olleet itsekkäitä, epärehellisiä, peloissamme, hakeneet omaa etuamme? Vaikka syntynyt tilanne ei olisikaan ollut kokonaan omaa syytämme, yritimme jättää toisen osapuolen kokonaan huomiotta. Mikä oli meidän syytämme? Mehän tutkimme itseämme, emme muita. Kun huomasimme virheitä, merkitsimme ne muistiin. Teimme niistä kirjallisen luettelon. Myönsimme tekemämme vääryydet rehellisesti ja olimme halukkaita korjaamaan ne.  Huomaa, että sana ”pelko” on kirjoitettu sulkuihin niiden vai- keuksien luetteloon, joita alkoholistilla oli herra Brownin, rouva Jonesin, työnantajansa ja vaimonsa kanssa. Tämä lyhyt sana koskettaa tavalla tai toisella melkein kaikkia elämämme puolia. Tämä paha ja syövyttävä lanka kulki läpi koko olemassaolomme kankaan. Se pani liikkeelle tapahtumasarjoja, jotka tuottivat meil- le mielestämme ansaitsematonta onnettomuutta. Mutta emmekö itse olleet sysänneet palloa pyörimään? Joskus meistä tuntuu, että