ISO KIRJA

66 ISO KIRJA on riittänyt päätelmä, että muut olivat aina väärässä. Siitä seurasi yleensä vain se, että ihmiset tekivät meille edelleen vääryyttä ja me olimme edelleen vihaisia. Joskus meitä kadutti ja silloin olim-me vihaisia itsellemme. Mutt mitä enemmän tap- pelimme vastaan ja yritimme pitää päämme, sitä pahemmaksi tilanne kävi. Kävi niin kuin sodassa, jossa voittajan voitto on näennäinen. Meidän voitonhetkemme olivat lyhykäisiä.  On selvää, että elämä syvän kaunan vallassa on turhaa ja on- netonta. Juuri antaessamme periksi näille tunteille pilasimme ne hetket, joilla olisi voinut olla jotakin merkitystä. Mutta alkoho- listille, jonka toivo on hengellisen kokemuksen ylläpitämisessä ja laajentamisessa, tämä kaunantunne on äärimmäisen vakava asia. Me pidämme sitä kohtalokkaana. Sillä kun hellimme näitä tunteita, suljemme itsemme pois Hengen valon piiristä. Alko- holin mielipuolisuus saa meidät taas valtaansa ja alamme juoda. Ja meille juominen on kuolemaksi.  Jos tahdomme elää, meidän on päästävä vihasta. Nurina ja raivo eivät ole meitä varten. Ne saattavat olla normaalin ihmi- sen epäilyttävää ylellisyyttä, mutta alkoholistille ne ovat myrkkyä.  Tarkastelimme jälleen luetteloa, sillä siinä oli tulevaisuuden avain. Olimme valmiit tutkimaan sitä aivan toisesta näkökul- masta. Aloimme käsittää, että maailma ja sen ihmiset olivat todella hallinneet meitä. Muiden tekemillä vääryyksillä, kuvi- telluilla taikka todellisilla, oli ollut valta tuhota meidät. Miten voisimme välttää sen? Käsitimme, että nämä kaunantunteet oli hallittava, mutta miten? Ne eivät poistuneet elämästämme pelkillä toiveilla sen paremmin kuin alkoholikaan.  Menettelimme näin: Me ymmärsimme että ihmiset, jotka oli- vat tehneet meille vääryyttä, olivat kenties hengellisesti sairaita.