ISO KIRJA

62 ISO KIRJA kassakaappien murtaja, joka katsoo että yhteiskunta on tehnyt hänelle vääryyttä – kuin alkoholisti, joka on menettänyt kaiken ja joutunut laitokseen. Vaikka keksisimme mitä verukkeita, eikö ole niin, että useimmat meistä ovat täynnä itseään, omia kaunan- tunteitaan ja itsesääliään?  Itsekkyys – itsekeskeisyys! Siinä on käsittääksemme vai- keuksiemme alku ja juuri. Sadassa eri muodossa meitä ajava pelko, itsepetos, oman edun tavoittelu ja itsesääli saavat meidät astumaan muiden varpaille, ja muut vastaavat samalla mitalla. Joskus ihmiset loukkaavat meitä näennäisesti ilman syytä, mutta poikkeuksetta voimme löytää menneisyydestä omaan etuumme perustuvia ratkaisuja, jotka myöhemmin asettavat meidät alttiiksi loukkauksille.  Vaikeutemme ovat mielestämme pohjimmiltaan itse aiheu- tettuja. Ne nousevat meistä itsestämme, ja alkoholisti on äärim- mäinen esimerkki omille teilleen karanneesta uhmasta, vaikka asianomainen ei useinkaan itse ajattele niin. Ennen muuta meidän alkoholistien on päästävä eroon tästä itsekkyydestä. Meidän on pakko, tai muuten se tappaa meidät! Jumala tekee Ben mahdol- liseksi. Usein ei näytä olevan muuta tapaa päästä eroon minästä kuin Hänen avullaan. Monilla meistä on ollut yllin kyllin mo- raalisia ja filosofisia vakaumuksia, mutta emme ole pystyneet elämään niiden mukaan, vaikka olisimme halunneet. Emme ole myöskään juuri pystyneet vähentämään itse-keskeisyyttämme hurskailla toiveilla ja yrittämällä omin voimin. Me tarvitsimme Jumalan apua.  Tästä on kysymys. Ensinnäkin meidän oli lakattava leik- kimästä Jumalaa. Eihän siitä mitään tullut. Sitten päätimme, että tästälähin olisi Jumala ohjaajamme elämän näytelmässä. Hän on päällikkö, me Hänen apulaisiaan. Hän on isä, me Hänen lapsiaan. Useimmat hyvät ajatukset ovat yksinkertaisia ja tämä käsitys Hänestä oli kantava kivi siinä uudessa riemukaaressa, jonka kautta me astuimme vapauteen.