ISO KIRJA

6 ISO KIRJA ja itsevarmuus vaihtui itsetyytyväisyydeksi. Saatoin nauraa kapakoille! Minulla oli siihen varaa! Eräänä päivänä menin kahvilaan soittamaan. Samassa istuin jo baaritiskin ääressä ihmetellen miten se oli tapahtunut. Viskin noustessa päähän selitin itselleni, että ensi kerralla pärjäisin paremmin, mutta nyt voisin yhtä hyvin juoda itseni humalaan. Ja minä join. Seuraavan aamun katumus, kauhu ja toivottomuus eivät unohdu koskaan. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut rohkeutta taisteluun. Ajatukset laukkasivat ja minut valtasi kauhea tunne väistämättömästä onnettomuudesta. Uskalsin töin tuskin ylittää kadun, sillä pelkäsin lyyhistyväni maahan ja joutuvani aamu­ varhaisen rekan alle – päivä oli vasta sarastamassa. Eräästä yöbaarista sain kymmenkunta lasia olutta. Tärisevät hermoni tasaantuivat viimein. Aamulehdestä luin, että arvopaperimark­ kinat olivat taas romahtaneet. Niin minäkin. Mutta markkinat kohentuisivat, vaan minä en. Se oli hirveä ajatus. Pitäisikö minun tappaa itseni? Ei – ei nyt. Sitten pääni täytti henkinen sumu. Gini selvittäisi asiat. Kaksi pulloa ja – pimeys. Ihmisen mieli ja ruumis ovat vankkaa tekoa, minä nimittäin tätä menoa vielä kaksi vuotta. Joskus varastin vaimoni laihan kukkaron, aamun kauhun ja hulluuden vallassa. Huojahtelin avoimen ikkunan tai myrkkyä sisältävän lääkekaapin edessä ja kirosin pelkuruuttani. Pakenin vaimoni kanssa maalle ja pake-nin kaupunkiin etsiessäni ratkaisua. Sitten tuli yö, jolloin ruumiin ja mielen piina oli niin helvetillinen, että pelkäsin syöksyväni ikkunasta puitteet kaulassa. Onnistuin jotenkin raahaamaan patjani alakertaan, etten yhtäkkiä hyppäisi alas. Lääkäri tuli ja antoi minulle voimakasta rauhoittavaa lääkettä.