ISO KIRJA

56 ISO KIRJA Ystävämme oli papin poika. Hän kävi kirkon ylläpitämää kou- lua ja alkoi kapinoida. Hän katsoi saaneensa yliannostuksen uskonnollista kasvatusta. Hän kärsi sen jälkeen paljon, koki vaikeuksia ja pettymyksiä. Hän näki lähipiirissään taloudelli- sia romahduksia, mielisairautta, vakavia sairauksia, itsemur- hia, ja nämä kokemukset masensivat ja katkeroittivat häntä. Sodan jälkeen unelmat pettivät, mies kärsi vakavasta alkoho- lismista ja ajautui itsetuhon partaalle.  Eräänä iltana sairaalaan joutunutta miestä lähestyi alko- holisti, jolla oli ollut hengellinen kokemus. Mies raivostui ja huusi katkerasti: ”Jos Jumala on olemassa, Hän ei kyllä ole tehnyt mitään minun hyväkseni!” Mutta myöhemmin yksin huoneessaan hän kysyi itseltään: ”Onko mahdollista, että kaik- ki tuntemani uskonnolliset ihmiset ovat väärässä?” Hän koki itse elävänsä helvetissä tätä pohtiessaan. Sitten hänen pääs- sään välähti ajatus, joka iski kuin salama. Se syrjäytti kaiken muun:  ”Mikä minä olen sanomaan, että Jumalaa ei ole?”  Mies muistaa vajonneensa vuoteesta polvilleen lattialle. Hetkessä hänet täytti varma vakaumus Jumalan läsnäolosta. Se virtasi hänen ylitseen ja lävitseen mahtavana ja vääjäämät- tömänä kuin hyökyaalto. Suojavarustukset, joita hän oli ra- kentanut vuosikaudet olivat poispyyhkäistyt. Ikuinen voima ja rakkaus oli läsnä. Hän astui sillalta rantaan. Ensimmäisen kerran elämässään hän eli tietoisessa yhteydessä Luojaansa.  Näin laskettiin tämän ystävän elämän kulmakivi paikoil- leen. Mikään myöhempi mullistus ei ole sitä järkyttänyt. Hä- nen alkoholiongelmansa oli poissa. Se katosi sinä yönä vuosia