ISO KIRJA

5 BILLIN TARINA Minusta tuli epätoivottu maleksija meklarintoimistoissa. Viina ei enää ollut ylellisyyttä, siitä oli tullut minulle vält­ tämättömyys. Join joka päivä kaksi, usein kolmekin pulloa huonoa giniä. Joskus sain haalituksi kokoon parisataa dollaria jollakin pienellä kaupalla, ja siitä maksoin velkani kapakoihin ja alkoholia myyviin kauppoihin. Tätä jatkui ja jatkui, ja minä aloin herätä aamuyöstä rajuun vapinaan. Minun oli kumottava juomalasillinen giniä ja kuutisen pulloa olutta ennen kuin pys­ tyin syömään aamiaista. Siitä huolimatta kuvittelin yhä voivani pitää juomiseni kurissa, ja vähillä minulla oli raittiita kausia, jotka herättivät taas kerran vaimoni toiveet. Vähitellen tilanne paheni. Kiinnityksen haltija otti taloni, anoppi kuoli, vaimo ja appi sairastuivat. Sitten sain lupaavan tilaisuuden liiketoimiin. Arvopaperien kurssi oli alhaalla vuonna 1932 ja minä olin jotenkin onnistu­ nut kokoamaan ryhmän ostajia. Minun oli määrä saada reilu osa voitosta. Mutta minä aloitin hillittömän ryyppykierteen ja menetin tilaisuuden. Havahduin. Tästä oli tultava loppu. Käsitin, että en voinut ottaa enää ainuttakaan ryyppyä. Minun osaltani juominen sai riittää. Olin ennenkin antanut kauniita lupauksia, mutta vaimoni huomasi ilokseen, että tällä kertaa olin tosissani. Olinkin. Pian sen jälkeen tulin humalassa kotiin. En ollut käynyt mitään taistelua. Mihin oli joutunut uljas päätökseni? En todellakaan käsittänyt. Se ei ollut edes tullut mieleeni. Joku oli työntänyt lasin eteeni ja minä olin juonut. Olinko minä päästäni vialla? Sitä sopi epäillä, sillä tällainen pöyristyttävä arvostelukyvyn puute ei voinut paljon muuta merkitä. Uudistin päätökseni ja yritin uudestaan. Kului vähän aikaa,