ISO KIRJA

49 kieppuvat hurjaa vauhtia toistensa ympäri. Näitä pieniä kap- paleita hallitsevat täsmälliset lait ja nämä lait toteutuvat kaik- kialla aineellisessa maailmassa. Näin sanoo tiede. Meillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö niin olisi. Mutta kun meil- le esitettiin se täysin johdonmukainen olettamus, että meidän näkemämme aineellisen maailman takana vaikuttaa kaikki- voipa, ohjaava ja luova Järki, silloin tuli nurinkurinen luon- tomme esiin ja rupesimme tarmokkaasti vakuuttamaan itsel- lemme, että näin ei ole laita. Me luimme paksuja kirjoja ja ihastelimme monisanaisia todisteluja vakuuttuneina siitä, ettei maailma kaipaa selityksekseen mitään Jumalaa. Jos meidän väittämämme olisivat pitäneet paikkansa, siitä olisi seurannut, että elämä on saanut alkunsa tyhjästä, siltä puuttuu tarkoitus, eikä se kehity mihinkään. Sen sijaan että olisimme pitäneet itseämme Jumalan jatkuvan luomisen järjellisenä kärkijouk- kona, me epäilijät ja jumalankieltäjät uskoimme mieluummin, että meidän inhimillinen järkemme oli maailmassa viimeinen sana, alku ja loppu, a ja o. Varsin turhamaista, täytyy myöntää.  Me, jotka olemme itsekin epäilleet, pyydämme että luopuisit ennakkoluuloistasi, niistäkin joita tunnet järjestäytynyttä us- konnollisuutta kohtaan. Me olemme oppineet näkemään, että nämä eri uskon muodot ovat antaneet tarkoituksen ja suunnan miljoonien ihmisten elämälle huolimatta mahdollisista inhi- millisistä heikkouksista. Uskovilla ihmisillä on johdonmukai- nen käsitys siitä mitä elämä on. Meillä ei itse asiassa ollut siitä mitään järkevää käsitystä. Me huvittelimme erittelemällä kyy- nisesti uskomuksia ja uskonnollista toimintaa, kun olisimme voineet käyttää aikamme paremmin ja nähdä, että monet eri rotuihin ja uskontokuntiin kuuluvat hengelliset ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ja hyödyksi muille tavalla, joka ei olisi ollut meille pahitteeksi. ME EPÄILIJÄT