ISO KIRJA

47 Kun siis puhumme Jumalasta, tarkoitamme sinun omaa käsi- tystäsi Hänestä. Tämä koskee muitakin hengellisiä kysymyk- siä, joita tässä kirjassa käsitellään. Jos sinulla on ennakko- luuloja hengellisiä sanoja kohtaan, ä1ä anna ennakkoluulojen estää sinua kyselemästä rehellisesti itseltäsi, mitä nuo sanat merkitsevät sinulle. Mitään muuta meiltä ei edellytetty. Tältä pohjalta hengellinen kasvu oli mahdollinen ja me saimme en- simmäisen kerran tietoisen suhteen Jumalaan, niin kuin Hänet käsitimme. Myöhemmin huomasimme hyväksyvämme monia sellaisia asioita, jotka ennen olivat olleet täysin tavoittamat- tomissa. Se oli kasvua, ja sen oli alettava jostakin. Me läh- dimme siitä käsityksestä, mikä meillä oli, oli se sitten kuinka rajoittunut hyvänsä.  Ei tarvitse kysyä itseltään kuin yksi lyhyt kysymys. ”Us- konko tai olenko halukas uskomaan, että on olemassa minua suurempi voima?” Kun ihminen pystyy sanomaan, että hän uskoo tai on halukas uskomaan, me vakuutamme hänelle, että hän on päässyt alkuun. Me olemme saaneet kerran toisensa jälkeen nähdä, kuinka tämän vaatimattoman kulmakiven va- raan on voitu rakentaa toimiva hengellinen elämä.*  Tämä oli suuri uutinen, sillä olimme olettaneet, ettei hen- gellisistä periaatteista olisi apua, ellemme ensin uskoisi yhtä ja toista sellaista, mihin oli vaikea uskoa. Kun ihmiset tarjosivat meille hengellistä lähestymistapaa, me sanoimme usein: ”Ka- teeksi käy. Varmaan minulle olisi siitä apua, jos voisin uskoa niin kuin tuo mies. Mutta en minä pysty pitämään vuorenvar- moina uskonasioita, jotka hänelle ovat niin selviä.” Oli siis lohdullista kuulla, että saatoimme lähteä liikkeelle vähäisem- min eväin. Oli vaikea uskoa niin paljon noin vain ja sitten meitä esti Lue liite II ”Hengellinen kokemus”. ME EPÄILIJÄT