ISO KIRJA

40 ISO KIRJA listä apua ongelmaansa. Me kerroimme mitä tiesimme alko- holismista. Asia kiinnosti häntä ja hän totesi, että hänellä oli joitakin oireita, mutta hän ei uskonut ollenkaan, ettei hän voisi itse tehdä mitään. Hän oli varma siitä, että tämä nöyryyttävä kokemus ja tiedot, jotka hän oli saanut, pitäisivät hänet raittii- na lopun elämää. Itsetuntemus tekisi tehtävänsä.  Emme kuulleet Fredistä vähään aikaan. Eräänä päivänä meille sitten kerrottiin, että hän oli taas sairaalassa. Tällä ker- taa hän oli todella kurjassa kunnossa. Hän ilmoitti pian halu- avansa tavata meidät. Hänen tarinansa on opettavainen, sillä hän oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että hänen oli lopetettava juominen, hänellä ei ollut mitään selityksiä juomiselleen, kai- kissa muissa asioissa hän osoitti arvostelukykyä ja päättäväi- syyttä, ja siinä hän makasi sairaalan vuoteessa.  Annetaan hänen itsensä kertoa: ”Minuun teki suuren vaiku- tuksen se, mitä to kerroitte alkoholismista ja olin vilpittömän vakuuttunut, että en enää pystyisi juomaan. Kerroitte ensim- mäistä lasillista edeltävästä mielettömästä järjenjuoksusta ja minä käsitin, mistä to puhuitte, mutta olin varma siitä, että minä en sortuisi tuohon järjettömyyteen sen jälkeen, mitä olin saanut tietää. Olin sitä mieltä, että minä en ollut edennyt vielä niin pitkälle kuin suurin osa teistä; olin yleensä pystynyt sel- vittämään muut henkilökohtaiset ongelmani ja pystyisin siis siihenkin, missä to olitte epäonnistuneet. Minulla oli mieles- täni kaikki syy itseluottamukseen, minun ei tarvinnut muuta kuin käyttää tahdonvoimaa ja olla varuillani. Tällä mielellä elin elämääni ja tein työtä ja jonkin aikaa kaik- ki meni hyvin. Tarjotusta viinasta kieltäytyminen ei tuottanut vaikeuksia ja rupesin ajattelemaan, että olin tehnyt yksinker- taisesta asiasta aivan liian suuren numeron. Sitten matkustin