ISO KIRJA

4 ISO KIRJA juoda joka päivä ja joka ilta. Oli mukavaa pelailla hyvinhoi­ detulla kentällä, jollainen oli herättänyt minussa pelonsekaista kunnioitusta lapsena. Hankin itselleni varakkaiden ihmisten virheettömän rusketuksen. Paikallinenpankinjohtaja seurasi huvittuneen epäilevänä kun isot sekit vaihtoivat kassalla omis­ tajaa puolin ja toisin. Lokakuussa 1929 pääsi piru äkkiä irti NewYorkin arvopape­ ripörssissä. Erään helvetillisen päivän iltana hoipertelin hotellin baarista meklarintoimistoon. Kello oli kahdeksan – oli kulunut viisi tuntia pörssin sulkemisesta. Kirjoitin nakutti edelleen. Tui­ jotin liuskanpätkää, jossa luki XYZ32. Aamulla luku oli ollut 52. Olin mennyttä ja monet ystäväni myös. Lehdissä kerrottiin, että ihmisiä oli hypännyt alas Wall Streetin tornitalojen ylä- ikkunoista. Se inhotti minua. Minä en hyppäisi mistään. Menin takaisin baariin. Ystäväni olivat menettäneet useita miljoonia aamukymmenen jälkeen – entä sitten? Huomenna olisi uusi päivä. Humalassa minut valtasi jälleen tuttu jukuripäinen voi- tonhalu. Seuraavana aamuna soitin eräälle ystävälleni Montrealiin. Hänellä oli vielä paljon rahaa jäljellä ja hän ehdotti, että tulisin Kanadaan. Sinä keväänä elimme taas tuttuun tyyliin. Tunsin olevani Elbalta palaava Napoleon. Mutta minua ei odottaisi mi­ kään St. Helena! Aloin taas juoda liikaa ja avokätinen ystäväni ajoi minut pois. Tällä kertaa jäimme rahattomiksi. Muutimme vaimoni vanhempien luo. Sain työpaikan, jonka sitten menetin rähistyäni eräälle taksinkuljettajalle. Onneksi kukaan ei silloin vielä tiennyt, että minulla ei viiteen vuoteen olisi säännöllistä työtä enkä näkisi selvää hetkeä koko aikana. Vaimoni meni töihin tavarataloon ja löysi minut säännön- mukaisesti juovuksissa palatessaan illalla väsyneenä kotiin.