ISO KIRJA

36 ISO KIRJA  Mutta hän hankkiutui jälleen humalaan. Me kysyimme hä- neltä, miten se oli tapahtunut. Näin hän kertoi: ”Tulin töihin tiistaiaamuna. Muistan, että minua ärsytti se, että olin myyjä- nä liikkeessä, jonka olin kerran omistanut. Kinastelin pomon kanssa, mutta se ei ollut vakavaa. Sitten päätin ajaa maalle tapaamaan erästä mahdollista asiakasta. Matkalla minulle tuli nälkä ja poikkesin tienvarressa olevaan ruokapaikkaan, jossa oli baari. Minulla ei ollut mitään aikomusta juoda. Ajattelin vain haukata voileivän. Päähäni pälkähti myös, että saattai- sin löytää paikasta uuden asiakkaan, sillä olin käynyt siellä vuosia. Raittiiden kuukausieni aikana olin syönyt siellä monta kertaa. Istuuduin pöytään ja tilasin voileivän ja lasin maitoa. Viina ei vieläkään tullut mieleeni. Tilasin toisen voileivän ja päätin juoda toisen lasin maitoa. ”Äkkiä päähäni pälkähti, että loraus viskiä maidon seassa ei haittaisi mitään, koska vatsani oli täysi. Tilasin viskin ja kaadoin sen maitoon. Minulla oli epämääräinen tunne, ettei tämä ollut erityisen nerokasta, mutta minua rauhoitti ajatus, että join viskiä täyteen vatsaan. Temppu onnistui niin hyvin, että tilasin toisen viskin ja lisää maitoa. Siitä ei näyttänyt ole- van haittaa ja niin minä tilasin kolmannen.”  Näin alkoi Jimin uusi matka mielisairaalaan. Häntä uh- kasi sulkeminen laitokseen, perheen ja työpaikan menetys, puhumattakaan suurista henkisistä ja ruumiillisista kärsi- myksistä, joita hänelle aina aiheutui juomisesta. Hän tunsi omaa alkoholismiaan. Ja kuitenkin kaikki syyt olla juo-