ISO KIRJA

24 ISO KIRJA kä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan. Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.   Syistä, joita ei vielä tunneta, useimmat alkoholistit ovat menettäneet kyvyn päättää juomisestaan. Meidän ns. tahdon­ voimamme häviää käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tulee hetkiä, jolloin emme pysty palauttamaan mieleemme kärsi­ myksiä ja nöyryytyksiä, joista on ehkä kulunut vain viikkoja tai kuukausia. Me emme mahda mitään ensimmäiselle lasilliselle. Meidän mieleemme eivät tule ne käytännöllisesti katsoen väistämättömät seuraukset, jotka olutkolpakosta meille on. Jos me ne hämärästi muistamme, vaimennamme ne vanhalla kuluneella väitteellä, että tällä kertaa me käyttäydymme niin kuin muutkin. Meiltä puuttuu kokonaan se itsesuojeluvaisto, joka estää ihmistä työntämästä kättään palavaan liekkiin. Alkoholisti saattaa sanoa itselleen: ”Tällä kertaa en poltakaan itseäni. Antaa mennä!” Tai ehkä hän ei ajattele mitään. Monet meistä ovat alkaneet juoda noin vain, huomaamatta, ja joskus kolmannen tai neljännen lasillisen jälkeen olemme lyöneet nyrkillä pöytään ja sanoneet: ”Herrajumala, miten minä taas aloitin?” Ja siinä samassa olemme lisänneet: ”No, minä lopetan kuuden ryypyn jälkeen.” Tai sitten: ”Mitä sillä on väliä?” Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tä- män ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä. Lukemattomat al-