ISO KIRJA

22 ISO KIRJA aamuna hän jo etsii kiihkeästi pulloa, jonka hän pani jonnekin eilen illalla, mutta ei enää muista minne. Jos hänellä on varaa, hän saattaa pitää viinaa kätkettynä niin moneen paikkaan, et­ tei kukaan löydä niitä kaikkia kaataakseen ne viemäriin. Kun tilanne pahenee, hän rupeaa käyttämään viinan lisäksi voi­ makkaita rauhoittavia lääkkeitä hermojensa hillitsemiseksi ja päästäkseen työpaikalle. Sitten eräänä päivänä työnteko käy mahdottomaksi ja hän juo taas päänsä täyteen. Kukaties hän menee lääkäriin, joka antaa hänelle morfiinia tai jotakin rau­ hoittavaa, jonka avulla hänen pitäisi voida vähentää juomistaan. Sitten hänestä tulee sairaaloiden ja parantoloiden asiakas. Tämä ei tietenkään ole kattava kuva varsinaisesta alkoho­ listista, sillä meidän käyttäytymistapamme vaihtelevat. Mutta karkeasti ottaen alkoholisti on edellä kuvatun kaltainen. Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Jos hänellä on yllin kyllin kokemuksia siitä, että yksi ryyppy johtaa romahdukseen, josta seuraa tuttu sarja kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, miksi hän ottaa sen yhden ryypyn? Miksi hän ei osaa pysyä raittiina? Mitä on tapahtunut terveelle järjelle ja tahdonvoimalle, jota hän osaa vielä soveltaa muihin asioihin? Ehkä näihin kysymyksiin ei pystytä koskaan täysin vas­ taamaan. On olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi alkoholisti toimii toisin kuin normaalit ihmiset. Emme tiedä varmasti, mistä johtuu, että tietyn vaiheen jälkeen alkoholistin hyväksi on vaikea tehdä juuri mitään. Tähän arvoitukseen emme osaa vastata. Tiedämme, että kun alkoholisti ei juo, ja hän voi olla juo­ matta kuukausia, jopa vuosia, hän käyttäytyy melko lailla niin kuin muutkin ihmiset. Yhtä varmaa on, että heti kun hän saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti