ISO KIRJA

159 UUSIA NÄKÖALOJA olla missään tekemisissä kirkon kanssa. Nuorukainen kärsi kauheasti ryyppyretkistään, mutta näytti siltä, ettei hänen hy- väkseen voitu tehdä mitään. Hän suostui kuitenkin menemään sairaalaan, jossa hän sai saman huoneen kuin lakimies aikanaan.  Hän sai kolme vierailijaa. Kuunneltuaan vähän aikaa hän sa- noi: ”Te puhutte hengellisista asioista niin että niissä on järkeä. Minä olen valmis yrittämään tosissani. Ehkä ne vanhemmat olivat sittenkin oikeassa.” Niin liittyi yhteisöön uusi jäsen.  Mies, joka oli epäröinyt hotellin aulassa, vietti koko tämän ajan kaupungissa. Hän asui siellä kolme kuukautta. Sitten hän palasi kotiin ja hyvästeli tuttavansa sekä lakimiehen ja ”hällä-väliä”-nuorukaisen. Nämä olivat löytäneet jotakin uutta elämässä. He tiesivät, että heidän oli autettava muita alkoholisteja, jos mieli pysyä raittiina, mutta tämä vaikutin ei ollut tärkein. Sen tilalle tuli ilo siitä, että sai antaa muille. He jakoivat kotinsa ja vähät varansa muiden kärsivien kanssa ja uhrasivat heille vapaa-aikansa. He olivat valmiit mihin aikaan vuorokaudesta tahansa viemään miehen sairaalaan ja vieraile- maan myöhemmin tämän luona. Heidän joukkonsa kasvoi. He kokivat joitakin masentavaa epäonnistumisia, mutta yrittivät niissä tapauksissa auttaa alkoholistin perhettä omaksumaan hengellisen elämänasenteen, joka lievitti kärsimyksiä ja hel- potti huolta.  Puolentoista vuoden kuluttua miehet olivat saaneet mukaan seitsemän muuta. He tapasivat paljon toisiaan, tuskin kului il- taakaan, ettei jonkun kodissa kokoontunut pieni joukko miehiä ja naisia, jotka vapautumisestaan onnellisena miettivät, miten he voisivat kertoa löydöstään jollekin uudele tulokkaalle. Näi- den satunnaisten tapaamisten lisäksi tuli tavaksi pitää kerran viikossa kokous, joka oli avoin kaikille hengellisestä elä-