ISO KIRJA

158 ISO KIRJA mutta ei se auta. Minä olen rukoillut Jumalaa krapula aamuina ja vannonut, että en juo enää pisaraakaan, mutta yhdeksään mennessä olen jo ollut kännissä kuin apina.”  Seuraavana päivänä mies oli vastaanottavaisempi. Hän oli ajatellut asiaa. ”Ehkä te olette oikeassa”, hän sanoi. ”Jumalan luulisi pystyvän mihin tahansa.”Sitten hän lisäsi: ”Mutta ei hän kyllä paljon auttanut, kun minä yritin tapella viinaa vastaan yksinäni.”  Kolmantena päivänä lakimies antoi elämänsä Luojan huo- maan ja johdatukseen ja sanoi olevansa täysin valmis tekemään mitä tahansa, mikä oli tarpeen. Hänen vaimonsa, joka tuskin uskalsi enää toivoa, tuli sairaalaan ja huomasi vähäistä muutosta miehessään. Hengellinen kokemus oli alulla.  Sinä päivänä mies puki vaatteet päälleen ja lähti sairaalasta vapaana. Hän meni mukaan politiikkaan, piti puheita, kävi kaikenlaisissa kokoontumispaikoissa, valvoi usein öitä. Hän hävisi vaaleissa niukasti. Mutta hän oli löytänyt Jumalan ja löytäessään Jumalan hän oli löytänyt itsensä.  Tämä tapahtui kesäkuussa 1935. Hän ei sen jälkeen juonut. Hänestäkin on tullut ympäristönsä kunnioittama mies. Hän on auttanut muita toipumaan ja toimii kirkossa, josta hän oli ollut kauan poissa.  Siinä kaupungissa oli nyt kolme alkoholistia, joista tuntui, että heidän oli jaettava muille siitä, mitä he olivat saaneet tai muuten he hukkuisivat. He epäonnistuivat useita kertoja uu- sien toverien etsimisessä, kunnes neljäs lopulta löytyi. Hänet tavoitettiin tuttavan kautta, joka oli kuullut hyvät uutiset. Mies oli nuori, ”hällä-väliä” -tyyppiä. Hänen vanhempansa eivät saaneet selvää, tahtoiko hän lopettaa vai ei. He olivat syvästi uskonnollisia ihmisiä, joita järkytti se, ettei poika halunnut