ISO KIRJA

157 sia tällaisissa tapauksissa yhtä hyvin kuin nyt. Mutta toinen ystävyksistä sanoi: ”Sijoittakaa mies yksityishuoneeseen. Me tulemme sinne.”  Kaksi päivää myöhemmin AA:n tuleva jäsen tuijotti lasit- tuneesti vuoteen vieressä seisovia miehiä. ”Ketä te olette ja miksi minut on pantu yksityishuoneeseen? Minua on aina ennen pidetty osastolla.”  Toinen vierailija sanoi: ”Me tulimme hoitamaan sinun alko- holismiasi.”  Toivottomuus näkyi miehen kasvoilta, kun hän sanoi: ”Ei kannata. Minua ei saa mikään kuntoon. Minä olen mennyttä. Kolmella edellisellä kerralla join itseni humalaan matkalla täältä kotiin. Minä pelkään astua ovesta ulos. Minä en käsitä tätä ollenkaan.”  Ystävykset puhuivat tunnin ja kertoivat omista juomakoke- muksistaan. Mies toisti yhä uudestaan: ”Noin minäkin teen. Juuri noin. Minä juon juuri tuolla tavalla.”  Vuoteessa makaavalle miehelle kerrottiin akuutista alkoho- limyrkytyksestä, joka häntä vaivasi, kuinka se turmelee alko- holistin ruumiin ja sekoittaa hänen päänsä. Puhuttiin paljon ensimmäistä ryyppyä edeltävästä mielentilasta.  ”Ihan kuin minä”, mies sanoi. ”Ilmetty minä. Te kyllä tie- dätte, mistä puhutte, mutta minä en käsitä, mitä hyötyä siitä on minulle. Te olette jotain. Minä en ole mitään. Olin kerran joku, mutta nyt en ole mitään. Teidän puheistanne minä käsi- tän entistä paremmin, että en voi lopettaa.” Tämän kuullessaan molemmat kävijät purskahtivat nauruun. Tuleva AA:lainen sanoi: ”Minä en kyllä näe tässä mitään nauramista.”  Ystävykset kertoivat hengellisestä kokemuksestaan ja siitä, miten he olivat toimineet.  Mies keskeytti: ”Minä olen kyllä ollut kirkon kannattaja, UUSIA NÄKÖALOJA