ISO KIRJA

156 ISO KIRJA oli kohdattava vaikeutensa kiertelemättä, jotta Jumala antaisi hänelle mahdollisuuden voittaa ne.  Eräänä päivänä hän tarttui härkää sarvista ja meni kertomaan niille, joita hän pelkäsi, mikä oli ollut hänen ongelmansa. Hänet otettiin hänen yllätyksekseen hyvin vastaan ja hän sai huomata, että monet olivat tienneet hänen juomisestaan. Hän astui au- toonsa ja lähti käymään niiden luona, joita hän oli loukannut. Hän vapisi lähtiessään, sillä tästä kaikesta saattoi hänen alallaan toimivalle ihmiselle seurata romahdus.  Keskiyöllä hän palasi kotiin uupuneena, mutta onnellisena. Hän ei ole juonut sen jälkeen. Hän on nykyään tärkeä henkilö paikkakunnallaan ja kolmenkymmenen vuoden juopottelun aiheuttamat vahingot hän on korvannut neljässä vuodessa.  Mutta näiden kahden ystävyksen elämä ei ollut helppoa. Heillä oli monenlaisia vaikeuksia. Molemmat käsittivät, että heidän oli pysyttävä hengellisesta vireinä. Eräänä päivänä he menivät tapaamaan paikallisen sairaalan ylihoitajaa. He selitti- vät asiansa ja kysyivät, tiesikö hän ketään sopivaa alkoholistia.  Ylihoitaja vastasi: ”On meillä yksi. Hän on juuri pahoin- pidellyt kahta hoitajatarta. Menee ihan sekaisin juodessaan. Mutta selvin päin hän on mainio mies, vaikka hän on ollut täällä kahdeksan kertaa kuluneen puolen vuoden aikana. Hän on kai aikoinaan ollut tunnettu lakimies tässä kaupungissa, mutta nyt hän makaa hinnoilla vuoteeseen sidottuna.”  Siinä oli alkoholisti, mutta kuvauksesta päätellen ei kovin lupaava. Silloin ei vielä ymmärretty hengellisiä mahdollisuuk-