ISO KIRJA

155 valitsi umpimähkään yhden kirkon, astui puhelinkoppiin ja nosti kuulokkeen.  Soitto papille vei hänet tapaamaan erästä kaupungin asukasta, joka oli ennen ollut kyvykäs ja kunnioitettu mies, mutta oli nyt epätoivon partaalla alkoholismin vuoksi. Tavallinen tilanne: Koti uhattuna, vaimo sairaana, lapset kauhuissaan, laskut räs- tissä ja asema vaakalaudalla. Mies halusi kiihkeästi lopettaa, mutta ei käsittänyt miten, sillä hän oli yrittänyt monia keinoja. Mies oli tuskaisen tietoinen siitä, että hän oli jotenkin epänor- maali, mutta ei käsittänyt täydellisesti, mitä tarkoittaa olla alkoholisti.*  Kun ystävämme kertoi omista kokemuksistaan, mies myönsi, ettei hän pystyisi kokoamaan sellaista määrää tahdonvoimaa, että se pitäisi hänet pitkään erossa viinasta. Hän myönsi, että hengellinen kokemus oli välttämätön, mutta hinta vaikutti hä- nestä korkealta. Hän kertoi elävänsä jatkuvassa pelossa, että ihmiset saisivat tietää hänen alkoholismistaan. Hän tietysti kuvitteli, niin kuin alkoholistit yleensä, että vain harvat tiesivät hänen juomisestaan. Miksi hänen pitäsi vaarantaa jäljellä olevat työmahdollisuutensa ja tuottaa perheelleen lisää kärsimyksiä myöntämällä tukala tilansa niille, joista hänen toimeentulonsa oli riippuvainen? Hän oli valmis tekemään mitä tahansa, hän sanoi, paitsi sitä.  Hän oli kuitenkin utelias ja kutsui ystävämme kotiinsa. Vähän myöhemmin, juuri kun hän oli kuvitellut saaneensa viinankäytön hallintaansa, hän alkoi juoda tolkuttomasti. Se oli hänen viimeinen ryyppykautensa. Hän käsitti, että hänen   * Tässä kerrotaan Billin ja tri Bobin ensimmäisestä vierailukäynnistä. Näistä miehistä tuli myöhemmin AA:n perustajia. Billin tarina on tämän kirjan tekstiosan osan ensimmäisenä. UUSIA NÄKÖALOJA