ISO KIRJA

154 ISO KIRJA oisi päässyt taloudellisesti jaloilleen, mikä tuntui sillä hetkellä ratkaisevan tärkeältä. Mutta asiasta nousi oikeusjuttu ja se juuttui paikoilleen. Oikeudenkäynti oli riitainen ja ikävä.  Pahoin pettynyt mies havaitsi olevansa tuntemattomalla paikkakunnalla maine pilalla ja lähes tyhjin taskuin. Hän oli ruumiillisesti heikossa kunnossa oltuaan raittiina vasta muuta- mia kuukausia. Hän näki, että tilanne oli hänelle vaarallinen. Hän tahtoi puhua jonkun kanssa, mutta kenen?  Eräänä lohduttomana iltapäivänä hän asteli hotellin aulassa miettien, millä hän maksaisi laskunsa. Huoneen toisessa päässä oli lasin alla paikallisten kirkkojen osoitehakemisto. Aulasta avautui houkuttelevasti ovi baariin. Hän näki siellä istuvat iloiset ihmiset. Sieltä hän löytäisi seuraa ja helpotusta. Ellei hän ottaisi muutamaa lasillista, hän ei uskaltaisi ruveta juttusille kenenkään kanssa ja joutuisi viettämään viikonlopun yksin.  Hän ei tietenkään voinut juoda, mutta voisihan hän istuutua pöytään ja tilata jotain alkoholitonta. Olihan hän ollut jo puoli vuotta raittiina. Ehkä hän voisi turvallisesti ottaa, sanotaan kolme ryyppyä – ei enempää! Häntä kylmäsi pelko. Hän oli kaltevalla pinnalla. Taas tämä tuttu kavala hulluus – ensimmäi- nen ryyppy. Värähtäen hän kääntyi pois ja käveli kirkkohake- miston luo. Baarista kantautui musiikki ja iloista rupattelua.  Velvollisuudet – perhe ja ihmiset, jotka kuolisivat tietämättä miten voisivat tervehtyä – niin, toiset alkoholistit? Tällaisessa kaupungissa heitä oli varmasti paljon. Hän päätti soittaa jol- lekin papille. Hän sai järkensä takaisin ja kiitti Jumalaa. Hän