ISO KIRJA

13 BILLIN TARINA teni sumentanut tajun Jumalan läsnäolosta. Sitä oli jatkunut siitä lähtien. Minä olin ollut sokea. Minut vierotettiin alkoholista sairaalassa viimeisen kerran. Hoito tuntui tarpeelliselta, koska minulla oli juoppohulluuden oireita.  Siellä minä annoin itseni nöyrästi Jumalalle sellaisena minä Hänet silloin käsitin, ja pyysin Häntä tekemään minulle niin kuin parhaaksi näkee. Minä antauduin varauksetta Jumalan huo­ maan ja johdatukseen. Myönsin ensimmäisen kerran, että minä itse en ollut mitään, että ilman Jumalaa olin mennyttä. Kohtasin syntini säälimättä ja pyysin uutta ystävääni ottamaan ne pois juurineen päivineen. Sen jälkeen en ole juonut lasillistakaan. Koulutoverini kävi katsomassa minua ja minä tein selkoa hänelle kaikista ongelmistani ja puutteellisuuksistani. Me laa­ dimme luettelon ihmisistä, joita olin loukannut tai joita kohtaan kannoin kaunaa. Ilmaisin olevani halukas lähestymään näitä ihmisiä ja myöntämään tekemäni vääryydet. Minun asiani ei ollut arvostella heitä. Minun tuli oikaista tekemäni vääryydet parhaan kykyni mukaan. Jouduin käymään läpi ajatteluani uuden Jumala-tietoisuuden valossa. Terve järkeni rupesi näyttämään epäterveeltä. Epäilys­ ten tullen minun piti istua hiljaa ja pyytää johdatusta ja voimaa, että kohtaisin ongelmani Hänen tahtonsa mukaisesti. Minun ei pitänyt koskaan rukoilla mitään itselleni paitsi silloin kun tein sen voidakseni olla hyödyksi muille. Vain silloin saatoin odottaa jotakin saavani – mutta silloin minä saisinkin runsaasti. Ystäväni lupasi, että tehtyäni kaiken tämän minä pääsisin uuteen suhteeseen Luojani kanssa, saisin edellytykset elä­ mäntapaan, joka poistaisi kaikki ongelmani. Ennen muuta minulta vaadittiin uskoa Jumalan voimaan, tarpeeksi omaa