ISO KIRJA

11 BILLIN TARINA        Myönsin, että Jeesus oli ollut suuri ihminen, jota hänen ni- meensä vannovat eivät erityisen tarkasti seuranneet. Jeesuksen opetukset olivat erinomaisia. Itse olin omaksunut niistä ne osat, jotka vaikuttivat sopivilta eivätkä liian vaikeilta, muiden annoin olla. Sodat, roviot ja juonittelut, joita uskonnolliset erimielisyydet olivat aiheuttaneet, inhottivat minua. Epäilin tosissani, olivat­ ko maailman uskonnot saaneet ikinä mitään hyvää aikaan. Sen perusteella mitä olin nähnyt sodan aikana Euroopassa ja myöhemmin kotona olin tullut siihen tulokseen, että Jumalan vaikutus ihmisten keskuudessa oli jokseenkin mitätönja että ihmisten veljeys oli huonoa pilaa. Jos paholainen oli olemassa, juuri hän oli maailmankaikkeuden herra, ja minä jos kuka olin hänen omansa. Mutta siinä istui ystäväni ja sanoi kursailematta, että Jumala oli tehnyt hänelle sen, mihin hän ei ollut yksin pystynyt. Hänen oma tahdonvoimansa, ihmisen tahto, ei ollut riittänyt. Lääkärit olivat julistaneet hänet parantumattomaksi. Yhteiskunta oli ollut valmis sulkemaan hänet laitokseen. Hän oli myöntänyt kärsineensä täydellisen tappion, niin kuin minä. Ja sitten hän oli käytännöllisesti katsoen noussut kuolleista, hän oli kohonnut roskatunkiosta sellaiseen elämään, jolle edeltäneen ajan parhaat tuokiot eivät vetäneet vertoja! Oliko tämä voima lähtöisin hänestä itsestään? Selvästikin ei. Hänessä ei ollut ollut voimaa sen enempää kuin minussa juuri sillä hetkellä – eli ei rahtuakaan. Tämä tyrmäsi minut. Minusta alkoi näyttää siltä että us­ konnolliset ihmiset olivat sittenkin oikeassa. Näin että ih­ missydämessä vaikutti voima, joka oli tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Siinä ja silloin minä muutin mieltäni ihmeistä. Menneistä viis – minun keittiössäni, vastapäätä minua pöydän ääressä istui ihme. Hänellä oli minulle suuria uutisia. Näin että ystäväni ei ollut vaihtanut yhtä hullutusta toi-