ISO KIRJA

106 ISO KIRJA olisi päässeet kotiin asti edes panssaroidussa autossa. Rahat hupenivat kuin tuhka tuuleen.  Joskus miehellä oli muita naisia. Kuinka kipeätä oli tajuta se, ja kuinka julmaa oli kuulla, että nämä naiset ymmärsivät miestä päinvastoin kuin me!  Mies toi kotiin karhuajia, poliiseja, vihaisia taksikuskeja, pummeja, kavereita ja jopa naisia ja oli sitä mieltä, että me emme olleet vieraanvaraisia. Saimme kuulla olevamme ilonpi- laajia, nalkuttajia, hapannaamoja. Seuraavana päivänä mies oli taas oma itsensä, me annoimme anteeksi ja yritimme unohtaa.  Olemme yrittäneet pitää yllä lasten rakkautta isään. Olemme sanoneet pikkulapsille, että isi on sairas, ja osuimme oikeam- paan kuin itse käsitimmekään. Mies löi lapsiaan, potki ovia, rikkoi perintöastioita ja repi pianosta koskettimet. Hävityksen keskellä hän saattoi rynnätä ulos ja uhata elää loppuelämänsä toisen naisen kanssa. Epätoivoissamme olemme juoneet itse- kin itsemme humalaan, jotta juomisesta vihdoin tulisi loppu. Kaikkea muuta, mies näytti pitävän siitä.  Tässä vaiheessa jotkut ottivat eron ja veivät lapset omien vanhempiensa luo. Silloin miehen vanhemmat arvostelivat meitä ankarasti ja sanoivat, että olimme jättäneet hänet heit- teille. Useimmat eivät lähteneet mihinkään. Me pysyimme kotona loputtomiin. Viimein, kun perhettä uhkasi puute, me hakeuduimme töihin.  Kun juomakaudet kävivät tiheämmiksi, haimme lääketieteel- listä apua. Hälyttävät ruumiilliset ja sielulliset oireet, syvenevä katumus, masennus ja alemmuudentunne, jotka valtasivat rak-