ISO KIRJA

1 Ensimmäinen luku BILLIN TARINA r ääseen Uuden Englannin kaupunkiin, jossa vallitsi suu- ri sotainnostus oli komennettu joukko vastaleivottuja upseereita, joihin minäkin kuuluin. Meitä imarteli se, että kau- pungin arvohenkilöt kutsuivat meitä koteihinsa ja saivat meidät tuntemaan itsemme sankareiksi. Meitä kehuttiin ja ihasteltiin, oli sota, ja tunnelma oli korkealla ja hilpeä. Olin vihdoinkin elämässä mukana, ja kaiken innostuksen keskellä löysin alko- holin. Unohdin perheeni vakavat varoitukset ja kielteisen asen- teen alkoholiin. Aikanaan matkustimme ”sinne jonnekin.” Olin hyvin yksinäinen ja turvauduin jälleen alkoholiin.  Saavuimme Englantiin. Siellä kävin Winchesterin tuomio­ kirkossa. Kuljeskelin liikuttuneena kirkkomaalla ja huomio- ni kiintyi ontuvaan runosäkeeseen, joka oli hakattu erääseen hautakiveen: ”Krenatööri makaa tässä jonka tuoni korjasi oltta litkimässä. Unhoitu ei sotamies jos hänet kaatoi luoti taikka tuoppi kukaties.” Pahaenteinen varoitus, josta en ottanut opikseni. Olin kah­ denkymmenenkahden ja jo sotaveteraani, kun palasin kotiin. Pidin itseäni suurena johtajana, olivathan patterini miehet an- taneet minulle lahjan arvonantonsa merkiksi. Arvelin, että joh- tamisen kyky veisi minut suurten hankkeiden kärkimieheksi, että selviytyisin helposti vaativistakin tehtävistä. 1 E