ISO KIRJA

61 syttäisiin, jos ihmiset toimisivat hänen toiveittensa mukaisesti, esitys olisi tietysti loistava. Kaikki, hän itse mukaan lukien, olisivat tyytyväisiä. Elämä olisi ihanaa. Yrittäessään saada läpi ehdotuksensa näyttelijä saattaa käyttäytyä hyvinkin kauniisti. Hän saattaa olla ystävällinen, huomaavainen, kärsivällinen, ja- lomielinen, jopa vaatimaton ja uhrautuva. Toisaalta hän saattaa myös olla ilkeä, itsekäs, itsekeskeinen ja epärehellinen. Mutta hänessä, kuten useimmissa ihmisissä, nämä ominaisuudet to- dennäköisesti sekoittuvat.  Kuinka sitten tavallisesti käy? Esitys ei onnistu erityisen hy- vin. Ihmisestä alkaa tuntua, että elämä kohtelee häntä kaltoin. Hän päättää ponnistella kovemmin. Seuraavalla kerralla hän on entistä vaativampi tai ystävällisempi, jos se on hänen tapansa. Edelleenkään näytelmä ei käy hänen pirtaansa. Hän myöntää, että hänessäkin saattaa olla vikaa, mutta hän on vakuuttunut siitä, että muissa on syytä enemmän. Hän suuttuu, närkästyy ja rupeaa säälimään itseään. Mikä on ongelman ydin? Eikö ole niin, että hän etsii omaa etuaan silloinkin, kun hän yrittää olla ystävällinen? Eikö hän ole sen harhan vallassa, että hän voi ot- taa itselleen tyydytystä ja onnea tässä maailmassa, kunhan vain toimii viisaasti? Eivätkö kaikki muut näyttelijät näe selvästi, että tähän hän juuri pyrkii? Ja eikö hänen toimintansa houkuttele heitä maksamaan samalla mitalla, ottamaan esityksestä itselleen kaiken mahdollisen hyödyn? Eikö hän näin parhaimmillaankin kylvä sekaannusta eikä suinkaan sopusointua?  Näyttelijämme on itsekeskeinen, egoisti, kuten nykyään sanotaan. Hän on kuin eläkkeellä oleva liikemies, joka pais- tattelee talvella Floridan auringossa ja valittaa kansakunnan surkeaa tilaa, pappi, joka voivottaa vuosisatamme syntejä, po- liitikko ja uudistaja, jotka uskovat että maailma muuttuu vallan mainioksi kunhan muut käyttäytyisivät ihmisiksi, lainsuojaton MISTÄ ON KYSYMYS