ISO KIRJA

149 TYÖNANTAJILLE meillä ei ole alkoholiongelmaa.” Sama yhtiö kuluttaa vuosittain miljoonia dollareita tutkimustyöhön. Tuotantokustannukset lasketaan desimaalin tarkkuudella. Yhtiöllä on virkistystoimin- taa. Työntekijät on vakuutettu yhtiön puolesta. Työntekijöiden hyvinvointiin kiinnitetään huomiota sekä inhimillisistä syistä että yhtiön oman edun vuoksi. Mutta alkoholismi – sitä siellä ei kuulemma ole.  Tämä on kukaties tyypillinen asenne. Me, jotka olemme näh- neet paljon liike-elämää – ainakin alkoholistin näkökulmasta – emme voineet kuin hymyillä miehen vilpittömälle mielipiteelle. Hän saattaisi järkyttyä, jos hän tietäisi kuinka paljon alkoho- lismi tulee vuosittain maksamaan hänen yhtiölleen. Yhtiön suojissa saattaa olla monia tulevia ja nykyisiä alkoholisteja. Meistä näyttää, että isojen yritysten johtajat eivät oikein tiedä kuinka suuresta ongelmasta on kysymys. Vaikka sinusta tun- tuisi, ettei yrityksessäsi ole alkoholiongelmaa, kannattaa ehkä katsoa tarkemmin. Yllättäviä seikkoja voi käydä ilmi.  Tässä luvussa puhutaan tietenkin alkoholisteista, jotka ovat sairaita ihmisiä ja poissa tolaltaan. Mainitsemallamme vara- toimitusjohtajana oli mielessä mies, joka silloin tällöin remuaa humalassa. Näihin ihmisiin nähden hänen linjansa on tietysti oikea, mutta hän ei tehnyt eroa näiden ihmisten ja todellisten alkoholistien välillä.  Ei voida olettaa, että alkoholistille annetaan aikaa ja huo- miota enemmän kuin muille. Häntä ei pidä ruveta suosimaan. Oikeanlainen mies, sellainen joka toipuu, ei sitä kaipaa. Hän ei käytä tilannetta hyväkseen. Kaikkea muuta. Hän puskee ankarasti töitä ja kiittää sinua kuolemaansa asti.  Nykyisin minulla on pieni yritys. Palveluksessani on kak-