ISO KIRJA

138 ISO KIRJA kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Me, jotka olemme käyt- täneet raa’asti hyväksemme työnantajista parhaita, emme voi ihmetellä, jos heiltä on kärsivällisyys loppunut.  Kerron tyypillisen esimerkin: Erään Amerikan suurimman pankkiyhtiön johtokunnan jäsen tiesi, että minä olin lopettanut juomisen. Kerran hän kertoi minulle eräästä pankkinsa joh- tajasta, joka hänen kuvauksensa perusteella oli ilman muuta alkoholisti. Minulle tarjoutui tilaisuus olla avuksi ja niinpä puhuin hänen kanssaan kaksi tuntia, kuvailin parhaani mukaan alkoholismia, millainen sairaus se on, mitkä ovat sen oireet ja mihin se johtaa. Hän sanoi: ”Hyvin mielenkiintoista. Mutta tämä mies on juomisensa juonut. Hän on juuri palannut kolmen kuukauden lomalta, hän on ollut hoidossa ja näyttää voivan hyvin. Sitä paitsi johtokunta on ilmoittanut hänelle, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa.”  En voinut vastata muuta kuin sanoa, että jos mies seurasi tavallista kaavaa, hän ratkeaisi kohta kahta kauheammin. Mi- nusta tämä oli väistämätöntä ja tuumin, tekikö pankki väärin miestä kohtaan. Hänet voitaisiin saattaa yhteyteen meidän al- koholistiporukkamme kanssa. Hänellä oli ehkä mahdollisuus. Kerroin, että olin ollut juomatta kokonaan kolme vuotta siitä huolimatta, että olin kohdannut vaikeuksia joiden edessä yh- deksän kymmenestä olisi juonut itsensä katuo aan. Miehelle pitäisi tarjota tilaisuus kuulla minun tarinani. ”Ei tarvitse”, tuttavani sanoi. ”Mies on joko lopettanut juomisen tai sitten menee työpaikka. Jos hänellä on tahdonvoimaa ja sisua niin kuin sinulla, hän selviää kyllä.”  En voinut mitään, käsitin, että en ollut saanut tuttavaani ym- märtämään. Masennuin. Hän ei suostunut uskomaan, että