ISO KIRJA

132 ISO KIRJA näiden ihmisten kanssa, vaikka hän saattaakin olla monessa suhteessa erilainen kuin nämä. Jos hän ei rupea väittelemään uskonnosta, hän saa varmasti uusia ystäviä ja löytää uusia ka- navia olla hyödyksi ja nauttia elämästään. Hän ja hänen per- heensä saattavat olla seurakunnan valopilkkuna. Hän saattaa tuoda uutta toivoa ja rohkeutta monelle papille, saarnaajalle tai rabbille, joka yrittää parhaansa mukaan tehdä työtä tässä onnettomassa maailmassa. Tämä on tietysti vain ehdotus. Me emme näe liittymistä mitenkään pakollisena. Emme ryhmänä tunnusta mitään uskontoa emmekä voi päättää tällaisia asioita ihmisten puolesta. Kukin tehköön omantuntonsa mukaan.  Olemme puhuneet vakavista ja surullisistakin asioista. Olemme valottaneet alkoholin pahimpia puolia. Mutta emme ole mitenkään synkkää joukkoa. Jos uudet tulokkaat eivät näkisi meidän elämässämme mitään iloa tai hauskuutta, se ei houkut- telisi heitä. Me tahdomme nauttia elämästä ja pidämme tästä oikeudesta kiinni. Teemme parhaamme, ettei maailmantilanne herätä meissä kyynisyyttä. Emme kanna harteillamme koko maailman vaivoja. Kun näemme ihmisen vajoavan alkoholis- min suohon, annamme hänelle ensiapua ja tarjoamme hänen käytettäväkseen sitä, mitä meillä on. Hänen takiaan kerromme ja melkein elämme uudestaan menneisyyden kauhut. Mutta ne meistä, jotka ovat yrittäneet ottaa kannettavakseen muiden kaikki taakat ja vaivat, ovat pian sortuneet niiden alle.  Me uskomme, että iloinen mieli ja nauru auttavat meitä. Ul- kopuoliset eivät käsitä, miten meitä voi huvittaa jokin men- neisyytemme järkyttävällä vaikuttava kokemus. Mutta miksi emme nauraisi? Me olemme toipuneet ja meille on annettu mahdollisuus auttaa muita.  Kaikki tietävät, että ne, joiden terveys on huono ja jotka eivät osaa huvitella, nauravat harvoin. Huvitelkoon kukin perhe, yh-